Pojan kuulumisia

Meidän Poika muutti tuossa viime sunnuntaina. Toisin sanoen sunnuntaina lapottiin viikon vanha kilj... kotiviini toiseen tynnyriin, niin että kuolleet hiivat ja vanhat rusinat jäivät vanhan tynnyrin pohjalle. Sitten lappoamisen päälle sekaan uudet rusinat ja hiukan lisää vettä kompensoimaan tilavuuden vajausta.

Muutto oli, kuten myös aikaisempien kotiviinikokemusten perusteella ounastelimme, sellainen sokki Pojalle että kotoisa pulputus huomattavasti hidastui uudessa ympäristössä. Muutama uuden tynnyrin lämmityskerta (eli viiniämpärin liotus lämpimässä vedessä) palautti Pojan elämänhalun, joten käyminen jatkoi kulkuaan.

Tänään taas pulputuksen vaimennuttua panimme Pojan lämpimään ympäristöön lepäämään. Samalla päätimme suorittaa pienen preview'n, eli testasimme miltä tuotos tässä elämänvaiheessa maistuu. Jättäen arvioimatta elämänvaiheelle tyypillisen keskenkasvuisen makeuden ja hiivaisen sakeuden voisin todeta, että Pojasta on kasvamassa kelpo mies. Maussa on jo nyt havaittavissa häivähdys sitruunaa ja hienoista tanniinisuutta. Tämä kun saa kirkastuksen ja pullotuksen jälkeen vielä kehittyä, niin tästähän on tulossa varsin hienostunut nautintojuoma.

Olen oikein ylpeä meidän Pojasta.

Muunneltava munakaspiiras

Meillä ollaan ihan koukussa munakaspiiraisiin. Olen vääntänyt näitä piiraan ja munakkaan sekasikiöitä aamupalaksi (ja joskus pääruoaksi) niin monta kertaa, että Miespuoliselta oli pakko taasen kysyä, joko on kyllästynyt vai vieläkö suostuu syömään uunimunakasta aamiaiseksi. Vastaukseksi sain vilpittömän innostuneen "En todellakaan, laita ihmeessä!" -huudon.

Piirasmunakkaiden, vai mitä lienevätkään, valmistus on superhelppoa, resepti todella muuntelukelpoinen ja lopputulos varsin herkullinen, niin kuumana kuin kylmänä (riippuu täytteistä). Näihin munakaspiiraisiin voi viskellä täytteeksi vaikkapa jääkaapista löytyviä jämiä, niin ei mene ruoantähteet, puolikuivat juustonjämät, avatut puolityhjät purnukat ym. hukkaan. Munakkaan inspiraationa on toiminut karppausfoorumilta bongattu katkarapupiiraan resepti.


Perusainekset:

• 2 kananmunaa
• 2 dl kermaviiliä, rahkaa, raejuustoa, smetanaa, ranskankermaa, tai tönkköä jugurttia (tai mitä tahansa näiden seosta)
• 100 g juustoraastetta
• pätkä purjoa, pieni tai puolikas sipuli, valkosipulinkynsi tms.
  
• suolaa ja muita mausteita maun mukaan
• (200 g täytteitä, esim. kinkkua, katkarapuja, jauhelihaa...)

Ainesten suhteita voi muunnella niin, että kananmunia tulee suhteessa enemmän muihin aineksiin. Tällöin tavarasta tulee vähän enemmän munakkaan tyyppistä ja lopputulos pysyy paremmin koossa myös vasta uunista otettuna. Varsinaisia täytteitä ei tarvitse olla 200 g, vähemmänkin voi laittaa tai jättää täytteet kokonaan pois.

Itse teen tätä yleensä kerralla paljon isomman satsin, esim. 4, 8 tai 10 munaa. Tästä 2 munan reseptistä vain näkee ainesten suhteet hyvin.


Valmistus:

• Kaikki ainekset uunivuokaan sekaisin ja vuoka uuniin 225 asteeseen. Sössöä ei saa olla vuoassa liian paksulti, pari kolme senttiä vuoan pohjalla on hyvä määrä.
• Paistetaan n. 20 minuuttia tai kunnes piiras on hyytynyt ja reunat saaneet vähän väriä. Mulla mittarina on se, että piiras on valmis, kun se on kohonnut kauttaaltaan, siis myös keskeltä.
  
• Annetaan jäähtyä sen verran, että piiras on taas vetäytynyt kasaan.

Vinkkejä:

Täytteeksi ja mausteiksi voi laittaa siis melkein mitä tahansa. Tässä kokeiltuja ideoita:

• Purjoa, fetaa ja oliiveja + mausteeksi suolaa, pippuria, yrttejä ja valkosipulijauhetta (tai valkosipulia)
• Purjoa (ja/tai sipulia) ja katkarapuja + mausteeksi suolaa, sitruunapippuria ja tilliä
• Sipulia, jalapenoa, jauhelihaa (tai kebablihaa) ja haluttaessa paprikaa + mausteeksi suolaa, mustapippuria, cayennea, tomaattipyrettä ja valkosipulijauhetta (tai valkosipulia)
  
• Sipulia, kinkkusuikaleita (tai pekonia), aurajuustoa ja haluttaessa ananasta + mausteeksi suolaa ja mustapippuria

Kokeiluun taitaa joku päivä mennä kylmäsavulohi- ja feta-pinaattitäytteet. Munakas toimii myös ihan sellaisenaan, silloin vain sekaan mausteet ja esim. sipulia, purjoa, jalapenonpaloja tai millä ikinä munakkaansa tahtoo maustaa. Tänään meni aamupalaksi pelkkä purjo-oliiviversio ilman mitään muita täytteitä. Myös pelkkä sipuli-jalapeno toimii.

Vetiset täytteet, kuten katkaravut, kannattaa valuttaa ennen piiraaseen laittamista. Muuten tulee vetistä ja huonosti koossa pysyvää.

"Taikinaan" sopii mielestäni parhaiten kermaviili tai tönkkö rasvainen (10%) jugurtti, esim. Lidlin kreikkalainen Eridanous-jugu tai Lindahlin turkkilainen tai kreikkalainen. Smetana on hyvää mutta kallista. Rahkalla saa vähärasvaisemman mutta kuivemman ja enemmän leipää muistuttavan koostumuksen.

Viikon 43 viinat ja punnerrukset

Taasen maanantai, joten lienee aika vilkaista viime viikon juomisia ja punnerruksia.

Alkoholi
Ke 3,5
Pe kääliö-överit, ei luotettavaa tilastoa

Punnerrukset
Viikko 2, taso 1:
Ti 4-6-4-4-14
To 5-6-4-4-11
Su 5-7-5-5-13


Alkon suhteen viikko alkoi ihan hyvin. Itse asiassa myös tuo kohtalokas perjantai alkoi ihan hyvin. Olin nautiskellut pari snapsia ja punaviiniä, ja päivän juomiset mahtuivat viikon viinasaldoon. Viimeiset viinit siemaistuani ajattelin, että tähän on hyvä jäädä. Valmistauduin katselemaan kotona leffaa.

Sitten soitti kaveri ja pyysi baariin seurakseen. Lupasi tarjotakin. No ei kai moisesta voinut kieltäytyä. WIRHE! Muistan reissusta osan. Muistikuvieni perusteella kaikilla oli oikein hauskaa. Reissun "parhaita" paloja en sitten muistakaan... onneksi. Sen perusteella, mitä kaverit ja Miespuolinen touhuistani kertoivat, olen ihan tyytyväinen siitä, etten muista. Jossakin vaiheessa iltaa olin käynyt varsin romanttiseksi kaverini kanssa, myöhemmin puolestaan olin ryhtynyt riehumaan.


Lauantaina vähän wituitti. Päivä meni krapuloidessa ja morkkistellessa. Lauantain punnerrukset siirsin suosiolla sunnuntaihin.

Näin viikon 2 jälkeen olisi vuorossa tasotesti, eli väännetään niin monta punnerrusta kuin lähtee. Muuten hyvin suunnitellussa punnerrusohjelmassa tuo testi on vähän hankala. Ennen ja jälkeen testiä käsketään lepäämään pari päivää, mutta sehän tarkoittaa sitä, että punnerrusaikataulu menee siitä väkisinkin vähän sekaisin.

Mieli tekisi kyllä vääntää mokoma testi tänään.

Luulosairastuin syöpään

Voi luoja että mä olen vainoharhainen.

Pari viikkoa sitten löysin kainalon alta semmoisen sormenpään kokoisen, kivuttoman pikku patin. Täytyihän sitä sitten selvitellä, että mistähän moinen patti mahtaisi olla peräisin. Googletettujen tietojen ja nettikeskustelujen perusteella laadin itselleni diagnoosin. Mistäpä muustakaan olisi ollut kyse kuin rintasyövästä.

Laatimani diagnoosi perustui seuraaviin faktoihin ja loogisiin päätelmiin:

1. Kainalosta löytynyt patti saattaa olla, kokonsa ja sijaintinsa perusteella, suurentunut imusolmuke.
2. Imusolmuke saattaa suurentua tulehduksen vuoksi tai olla oire rintasyövästä.
   
3. Patti ei ole kipeä, joten kyseessä ei ole tulehtunut imusolmuke.
4. Jäljelle jää siis rintasyöpä. Nuori ikäni ei sulje pois rintasyövän mahdollisuutta, sillä rintasyöpää on todettu myös tämän ikäisillä ja hieman nuoremmillakin.
   
5. Rintasyöpä voi levitä kainalon imusolmukkeisiin ja sitä kautta muualle kehoon.
6. Patti on sen rinnan kohdalla, joka on jo muutenkin suurempi kuin toinen rinta.
7. Ko. suurempi rinta tuntuu toisinaan epämukavammalta kuin pienempi rinta.

Diagnoosi: Suurempi rinta on jo pitkään tuntunut epämiellyttävältä, koska siinä on ollut syöpä niin kauan. Nyt syöpä on levinnyt imusolmukkeisiin asti, jolloin kainalosta löytynyt patti on tietysti pitkälle levinneen rintasyövän etäpesäke.

Diagnoosin tueksi löysin kertomuksen 23-vuotiaasta nuoresta naisesta, jonka rintasyöpä oli levinnyt jo keuhkoihin asti. Kertomuksen luettuani ja asiaa tarkemmin pohdittuani totesin, että hengästyn usein liikuntaa harrastaessani. Rintasyöpä on siis jo minullakin levinnyt keuhkoihin asti. Edessä on parhaassa tapauksessa rinnan ja imusolmukkeiden poisto, pahimmassa tapauksessa asialle ei voida tehdä mitään.


Ja se oikea diagnoosi? Kävin tänään lääkärissä. Kainalosta löytynyt patti on aterooma eli tukkeutunut talirauhanen. Täysin vaaraton, mutta jos haluan patista eroon, se on helppo leikata pois paikallispuudutuksessa.

Ei ole eka kerta kun keksin itseltäni ties mitä tappavia tauteja. Tämä kerta nyt vain oli pahin tähän asti. Yleensä, kun aikani googlettelen oireita, pääsen vainoharhoistani eroon, kun löydän jonkin paljon luonnollisemman ja todennäköisemmän selityksen keksimäni luulotaudin tilalle. Tässä taas ei käynytkään niin, vaan tiedon etsiminen pahensi tilannetta entisestään.

Onneksi lääkärikäynti helpotti. Tai sitten ei. Ihan selkeästi tohtori teki väärän diagnoosin...

Satunnaisotoksia tiistaipäivän arjesta

Meidän keittiössä tuoksuu pulla. Semmoinen vastaleivottu rusinapulla. On se kiva, kun meilläkin leijuu ilmassa tällaisia perinteisiä kodin tuoksuja, vaikka tässä huikauhistus-tappoatkinssoni-taloudessa ei pullaa leivotakaan.

Tuo meidän Poikahan se on vastuussa noista kotoisista pullantuoksuista. Siellä se iloisesti pulputtelee keittiön pöydällä. Mahtaa hiivoilla olla kunnon bileet käynnissä Pojan vatsassa: siellä ne vaan syö sokeria ja röyhtäilee. Ja paskoo viinaa. Ja lopulta koko sakki kuolee onnellisina etanolimyrkytykseen.

Olisi varmaan hauskaa olla viinihiiva. Tai sitten ei. En minä tahtoisi kuitenkaan omaan paskaani kuolla.



Noniin. Nyt olen jauhanut jo yhdestä lempiaiheestani eli kilj... kotiviinin valmistuksesta. Arvoisat naiset ja herrat, arvaatte jo varmaankin mitä on seuraavaksi tiedossa, joten siirtykäämme pitemmittä puheitta - rummun pärinää - punnerrusprojektiin!

Tänään oli siis punnerruspäivä. Kylläpä tuntui taas hyvältä päästä punnertamaan. Minä tykkään siitä hommasta, vaikka kyseessä ei ole kuin alle 10 minuuttia kestävä toimitus.

Huomasin, että mun vasen käsi on vahvempi kuin oikea. Siinä on isommat lihaksetkin. Jaa mitkä lihakset? No jotkut pikku patit kuitenkin. Ja nämä patit ovat häiritsevästi suuremmat kuin oikeasta kädestä löytyvät vastaavanlaiset patit. Huomasin myös, että kun väänsin tuota tämän päivän maksimia, kahdessa viimeisessä käytin ihan vahingossa enemmän vasenta kättäni kuin oikeaa. Ei näin. Täytyy jatkossa keskittyä sen seuraamiseen, että oikeakin käsi saa harjoitusta, kun se sitä kipeämmin tarvitsee!



Tajusin juuri, että nää mun juttuaiheet ovat käyneet vähän yksipuolisiksi. Tai eihän tää mitään yksipuolista ole, vaan kaksipuolista. Puolet jutuista koskee viinan valmistusta ja/tai nauttimista ja puolet punnerrusprojektia. Eikös siinä ole jo riittävästi vaihtelua?

Ai ei vai? Pitäisi kait sitten ryhtyä jatkossa jauhamaan vaikkapa siitä huikauhistus-tappoatkinssonista tai jostain.

Viikon 42 viinat ja punnerrukset

Näin maanantaiaamuna on hyvä listailla viime viikon viina- ja punnerrussaldoja. Olen niistä oikein ylpeä, vaikka tiedän, että nää numerot eivät sitten ketään muuta kiinnostakaan. Tilastot näyttää tältä:

Alkoholi
Lauantaina kaksi ja puoli (2,5!!!) annosta. Siinä viikon juomingit!

Punnerrukset
Viikko 1, taso 1:
Ti 2-3-2-2-5
To 3-4-2-3-10
La 4-5-4-4-10


Olen positiivisesti yllättynyt sekä raittiuden että ruumiinkulttuurin saralla saavutetuista tuloksista. Toi viime viikon viinatavoite oli mulla max. 10 annosta, josta vielä epäilin että saattaa tehdä tiukkaa: minä kun saan tuon määrän kevyesti rikki ihan vaan yhden illan aikana. Tässä kävi kuitenkin niin, että viime viikolla ei sitten vain tehnyt alkomahoolia mieli. Nuo lauantain 2,5 annostakin oli vain sosiaalista juomista: äiteen vierailun kunniaksi nautitut tervetuliaisnapanteri ja reilu lasillinen viiniä sivistyneesti ruoan kanssa.

Ilmeisesti edellisenä viikonloppuna suoritettu opiskeluun liittynyt matka ja sen aikana nautitut nestemäärät (ja nestemääristä seurannut käytös) aiheuttivat käänteisen juomisinspiraation. Ilmiö tunnetaan myös rahvaanomaisemmalla nimellä morkkis. Myös yleinen rahan puute kasvatti käänteistä inspiraatiota: juo siinä sitten, kun moiseen ei ole edes varaa.


Punnerruksia vääntäessä taas yllätyin siitä, että sain aikaiseksi maksimissaan niinkin paljon kuin 10. Joo, kyllä, tää säälittävä pikku otus on ihan täpinöissään siitä, että saa väännettyä 10 tyttöpunnerrusta! Nyt pohdituttaa, että pitäisiköhän tässä ruveta seuraamaan vähän rankemman tason ohjelmaa. Toisaalta ensi viikon jälkeen on taas punnerrustesti, jossa määritetään, millä tasolla jatketaan 3. viikolla. Eli jospa vaan jatkan ihan kiltisti ohjelman mukaan tällä tasolla.

Muuten olen ihan koukussa tuohon punnertamiseen. Miksi vasta huomenna on treenipäivä? Tahtoo punnertamaan.

Nyt pantiin Poika pulputtamaan!

Minä ja Miespuolinen pantiin tänään Poika tilaukseen. Eiei mitään oikeaa poikaa! Yksikään sielu ei ole voinut hankkia missään edellisessä elämässä niin paljon pahaa karmaa, että ansaitsisi tällaiset vanhemmat.

Tuntemattoman sotilaansa lukeneet oivaltanevat, tai todennäköisesti eivät, että termi Poika viittaa korkeimman omakätisesti käymisteitse valmistettuun juomaan. Tosin meillä ei ole mitään kiljua tulossa, ehei, pois se meistä. Tämä on ihan oikeaa kotiviiniä. Siinä on sentään seassa oikein aitoja sitruunoita ja rusinoita. Tuntemattoman sotilaan inspiroimana kutsun kuitenkin viinipönikkäämme Pojaksi.

Viinisatsi, jonka tänään panimme pulputtamaan, on kolmas kokeiluerämme. Tästä tulee vain n. 8 litraa, eli viini valmistetaan ihan tavallisessa muoviämpärissä. Satsit ovat tarkoituksella pieniä, koska olemme sen verran aloittelijoita tässä, että emme viitsi pilata 25 litraa viiniä vain tuotekehityksen nimissä. Alkuperäinen viiniresepti, jota itse hiukan tuunailimme, on erään kaverimme kehittämä. Kyseinen kaveri venyttää senttejä ansiokkaasti valmistamalla päihteensäkin itse halvoista raaka-aineista.


Mitään jumalten nektaria meidän tuotoksesta ei kannata odottaa, mutta itse tehdyksi litkuksi siitä tulee todennäköisesti ihan hyvää. Aikaisempien maistelujen pohjalta voin laatia meidän Pojasta oikein virallisen kuvauksenkin:

Makea, väkevä viini (15-18%), joka muistuttaa läheisesti, mutta ei silti lainkaan, vappusimaa. Valmistuksessa on kunnioitettu aitoja amatööriperinteitä, minkä huomaa viinin makua piristävästä kiljun häivähdyksestä. Edullisten raaka-aineidensa ja kirjaimellisesti mukiinmenevän makunsa ansiosta viini soveltuu erityisen hyvin teekkareille ympärivuotiseen vapun viettoon.

Tiedostan toki, että kilj... kotiviiniin pätee sama periaate kuin lapsiin ja pieruihin: kukaan ei tykkää kuin omistaan. Oma tuotos maistuu aina suhteettoman hyvältä verrattuna sen todelliseen laatuun. Olemme kuitenkin Miespuolisen kanssa arvioineet reseptiä myös objektiivisesti. Olemme katsokaas maistelleet myös kaverimme tekemää viiniä. Sekin maistui ihan hyvältä ja riittävän ei-kiljulta, vaikka ei ollutkaan oma tuotos.

Jaa miten tämä viinin valmistus edistää meikäläisen terveysprojektia? No tuota. Alkoholimenot pienenevät, jolloin mulle jää enemmän rahaa laadukkaaseen, terveelliseen ruokaan...

Lihakseton lähti punnertamaan

Löysin netin syövereistä seuraavanlaisen lontoonkielisen sivuston: one hundred push ups. Nimensä mukaisesti saitilla on valmiiksi laadittu kuuden viikon ohjelma, jota seuraamalla kenen tahansa pitäisi pystyä vääntämään sata punnerrusta putkeen - ellei nyt ihan kuuden viikon päästä, niin ainakin joskus tulevaisuudessa.

Tää saitti osui hyvään saumaan, vaikka mulla ei ole koskaan ollut mitään tarvetta paisuttaa mun egoa minkään valtakunnan urheilusuorituksilla. Mutta katsokaas kun ois kiva omistaa lihakset. Tällä hetkellä painoni koostuu pelkistä luista ja läskeistä. Kylläkyllä, kaikkien lääketieteen ja anatomian oppien vastaisesti liikutan luitani ihan vaan pelkillä läskeillä. Tämän väitteen tueksi voin esittää sen faktan, että kykenen tällä hetkellä vääntämään miesten punnerruksia kokonaisen yhden kappaleen. Olisi kivaa kyetä vähän vaikuttavampaan suoritukseen.

Looginen ratkaisu voiman hankintaan ja lihasmassan kasvattamiseen olisi tietysti punttisali, mutta minähän en ihmisten ilmoilla urheile! Koko sali on kuitenkin täynnä jotain 120-kiloisia bodareita, jotka nauravat mut ulos koko paikasta viimeistään siinä vaiheessa, kun jään jumiin johonkin laitteeseen, jota en osaa käyttää.

Jonakin päivänä uskaltaudun kyllä punttikselle, joojoo, mutta haluaisin ensin hankkia edes vähän voimaa ihan näin kotosalla. Ongelma on vain siinä, että mulla pitäisi olla joku järkevä harjoitusohjelma. Muuten on vaarana, että koko touhu muuttuu vain joksikin satunnaiseksi sinnepäin-heilutteluksi, jossa ei tapahdu minkään valtakunnan kehitystä mihinkään.

Alussa mainitulta punnerrussaitilta löytyi ratkaisu ongelmaani: valmiiksi laadittu ohjelma, jota voi helposti seurata kotioloissa ja jota noudattamalla pitäisi tapahtua kehitystä. Mikä parasta, ohjelmia löytyy jokaiselle tasolle, myös meille lihaksettomille. Suosittelen lämpimästi vilkaisemaan ko. sivustoa. Ei punnertamalla nyt mitään muskeleita hankita, tiedän, mutta punnerrus on ihan hyvä peruskuntoharjoitus, jolla voi hankkia voimaa ja kestävyyttä.

Tällä hetkellä on takana ohjelman mukaiset ensimmäisen viikon harjoitukset. Tyttöpunnerruksia kevyimmällä tasolla, jeejee, mutta aloitinpahan kuitenkin. Valkkasin siis treenipäiviksi Ti-To-La. Toistaiseksi ohjelma vaikuttaa vähän turhankin kevyeltä, mutta saa nähdä, miten ensi viikko lähtee käyntiin.

Ehkä jonain päivänä pystyn vääntämään ne huikeat kaksi miesten punnerrusta!

Elämäntavat remonttiin

Nyt tästä tytöstä tuli terveysintoilija!

Okei, ei nyt sentään. Mitään tuulimatinsaloa tai hannapartasta meikästä ei sais tekemälläkään. Tarkoitus olisi kuitenkin alkaa pikkuhiljaa hilata omia elämäntapoja sinne terveellisempään suuntaan.

JAA MIKSI? Kas kun terveysasiat ei oo aiemmin innostaneet ollenkaan. Suunnilleen koko ikäni, ainakin ekat 20 vuotta, olen ollut sellainen läpipasko. Olen siis voinut rauhassa kiskoa kitusiini suunnilleen mitä vaan ja silti olen pysynyt alipainon rajoilla. Liikuntaakaan en ole harrastanut, kiitos peruskoulun jumppatuntien, jotka ovat tehokkaasti tappaneet kaiken kiinnostuksen urheiluun: liikunta on jotakin pakollista, jotakin nöyryyttävää, jotakin jossa olen huono, jotakin jossa kaikki nauravat mulle.

Noh, ei siitä sen enempää. Loput on vinttitohtorin heiniä.

Nyt, kun ikä on täällä kahdenkympin kypsemmällä puolella, tajuan, että pitäisi varmaan alkaa huolehtia terveydestä. Painokin on noussut sieltä alipainon rajoilta normaaleihin lukemiin. Tämä ei haittaa, päinvastoin, mutta herätti siihen tosiasiaan, että myös meikä voi lihoa. Liikaa siis. Samalla rupesin pohtimaan, että ei ehkä olekaan niin terveellistä elää sipseillä ja eineksillä. Jotain jumppaakin olisi kiva ruveta harrastamaan, kun nuo peruskoulumuistot alkavat vähitellen hälvetä ja tilalle on hiipinyt halu liikkua. Olisi kiva jaksaa vähän paremmin. Tai jopa saada vähän lihaksia!

Opiskelijaelämän viettäminen on taasen opettanut meikäläisen persoksi wiunalle, mikä puolestaan on saanut esiin meikäläisen perisuomalaiset alkkisgeenit, molemmat isoisät kun oli juoppoja. Viime kesänä tuli jatkuvasti vedettyä viinaa yli suurkulutuksen rajan. Tuollainen käy jo terveyden ja budjetin päälle. Puhumattakaan kaikesta ääliöimisestä, jota olen kännissä harrastanut.

Tarkoitus siis olisi muuttaa ruokailutapoja, vähentää wiunan lipittämistä ja löytää joku mukava liikuntalaji. Lisätäkseni motivaatiota ja seuratakseni omaa kehittymistä olen pannut pystyyn tämmöisen pikku blogin. Juttuni lienevät melko tylsiä, mutta kaikki tänne eksyneet ovat tervetulleita kommentoimaan, saarnaamaan ja/tai jelppimään.