Pojan kuulumisia

Meidän Poika muutti tuossa viime sunnuntaina. Toisin sanoen sunnuntaina lapottiin viikon vanha kilj... kotiviini toiseen tynnyriin, niin että kuolleet hiivat ja vanhat rusinat jäivät vanhan tynnyrin pohjalle. Sitten lappoamisen päälle sekaan uudet rusinat ja hiukan lisää vettä kompensoimaan tilavuuden vajausta.

Muutto oli, kuten myös aikaisempien kotiviinikokemusten perusteella ounastelimme, sellainen sokki Pojalle että kotoisa pulputus huomattavasti hidastui uudessa ympäristössä. Muutama uuden tynnyrin lämmityskerta (eli viiniämpärin liotus lämpimässä vedessä) palautti Pojan elämänhalun, joten käyminen jatkoi kulkuaan.

Tänään taas pulputuksen vaimennuttua panimme Pojan lämpimään ympäristöön lepäämään. Samalla päätimme suorittaa pienen preview'n, eli testasimme miltä tuotos tässä elämänvaiheessa maistuu. Jättäen arvioimatta elämänvaiheelle tyypillisen keskenkasvuisen makeuden ja hiivaisen sakeuden voisin todeta, että Pojasta on kasvamassa kelpo mies. Maussa on jo nyt havaittavissa häivähdys sitruunaa ja hienoista tanniinisuutta. Tämä kun saa kirkastuksen ja pullotuksen jälkeen vielä kehittyä, niin tästähän on tulossa varsin hienostunut nautintojuoma.

Olen oikein ylpeä meidän Pojasta.

Viikon 43 viinat ja punnerrukset

Taasen maanantai, joten lienee aika vilkaista viime viikon juomisia ja punnerruksia.

Alkoholi
Ke 3,5
Pe kääliö-överit, ei luotettavaa tilastoa

Punnerrukset
Viikko 2, taso 1:
Ti 4-6-4-4-14
To 5-6-4-4-11
Su 5-7-5-5-13


Alkon suhteen viikko alkoi ihan hyvin. Itse asiassa myös tuo kohtalokas perjantai alkoi ihan hyvin. Olin nautiskellut pari snapsia ja punaviiniä, ja päivän juomiset mahtuivat viikon viinasaldoon. Viimeiset viinit siemaistuani ajattelin, että tähän on hyvä jäädä. Valmistauduin katselemaan kotona leffaa.

Sitten soitti kaveri ja pyysi baariin seurakseen. Lupasi tarjotakin. No ei kai moisesta voinut kieltäytyä. WIRHE! Muistan reissusta osan. Muistikuvieni perusteella kaikilla oli oikein hauskaa. Reissun "parhaita" paloja en sitten muistakaan... onneksi. Sen perusteella, mitä kaverit ja Miespuolinen touhuistani kertoivat, olen ihan tyytyväinen siitä, etten muista. Jossakin vaiheessa iltaa olin käynyt varsin romanttiseksi kaverini kanssa, myöhemmin puolestaan olin ryhtynyt riehumaan.


Lauantaina vähän wituitti. Päivä meni krapuloidessa ja morkkistellessa. Lauantain punnerrukset siirsin suosiolla sunnuntaihin.

Näin viikon 2 jälkeen olisi vuorossa tasotesti, eli väännetään niin monta punnerrusta kuin lähtee. Muuten hyvin suunnitellussa punnerrusohjelmassa tuo testi on vähän hankala. Ennen ja jälkeen testiä käsketään lepäämään pari päivää, mutta sehän tarkoittaa sitä, että punnerrusaikataulu menee siitä väkisinkin vähän sekaisin.

Mieli tekisi kyllä vääntää mokoma testi tänään.

Satunnaisotoksia tiistaipäivän arjesta

Meidän keittiössä tuoksuu pulla. Semmoinen vastaleivottu rusinapulla. On se kiva, kun meilläkin leijuu ilmassa tällaisia perinteisiä kodin tuoksuja, vaikka tässä huikauhistus-tappoatkinssoni-taloudessa ei pullaa leivotakaan.

Tuo meidän Poikahan se on vastuussa noista kotoisista pullantuoksuista. Siellä se iloisesti pulputtelee keittiön pöydällä. Mahtaa hiivoilla olla kunnon bileet käynnissä Pojan vatsassa: siellä ne vaan syö sokeria ja röyhtäilee. Ja paskoo viinaa. Ja lopulta koko sakki kuolee onnellisina etanolimyrkytykseen.

Olisi varmaan hauskaa olla viinihiiva. Tai sitten ei. En minä tahtoisi kuitenkaan omaan paskaani kuolla.



Noniin. Nyt olen jauhanut jo yhdestä lempiaiheestani eli kilj... kotiviinin valmistuksesta. Arvoisat naiset ja herrat, arvaatte jo varmaankin mitä on seuraavaksi tiedossa, joten siirtykäämme pitemmittä puheitta - rummun pärinää - punnerrusprojektiin!

Tänään oli siis punnerruspäivä. Kylläpä tuntui taas hyvältä päästä punnertamaan. Minä tykkään siitä hommasta, vaikka kyseessä ei ole kuin alle 10 minuuttia kestävä toimitus.

Huomasin, että mun vasen käsi on vahvempi kuin oikea. Siinä on isommat lihaksetkin. Jaa mitkä lihakset? No jotkut pikku patit kuitenkin. Ja nämä patit ovat häiritsevästi suuremmat kuin oikeasta kädestä löytyvät vastaavanlaiset patit. Huomasin myös, että kun väänsin tuota tämän päivän maksimia, kahdessa viimeisessä käytin ihan vahingossa enemmän vasenta kättäni kuin oikeaa. Ei näin. Täytyy jatkossa keskittyä sen seuraamiseen, että oikeakin käsi saa harjoitusta, kun se sitä kipeämmin tarvitsee!



Tajusin juuri, että nää mun juttuaiheet ovat käyneet vähän yksipuolisiksi. Tai eihän tää mitään yksipuolista ole, vaan kaksipuolista. Puolet jutuista koskee viinan valmistusta ja/tai nauttimista ja puolet punnerrusprojektia. Eikös siinä ole jo riittävästi vaihtelua?

Ai ei vai? Pitäisi kait sitten ryhtyä jatkossa jauhamaan vaikkapa siitä huikauhistus-tappoatkinssonista tai jostain.

Viikon 42 viinat ja punnerrukset

Näin maanantaiaamuna on hyvä listailla viime viikon viina- ja punnerrussaldoja. Olen niistä oikein ylpeä, vaikka tiedän, että nää numerot eivät sitten ketään muuta kiinnostakaan. Tilastot näyttää tältä:

Alkoholi
Lauantaina kaksi ja puoli (2,5!!!) annosta. Siinä viikon juomingit!

Punnerrukset
Viikko 1, taso 1:
Ti 2-3-2-2-5
To 3-4-2-3-10
La 4-5-4-4-10


Olen positiivisesti yllättynyt sekä raittiuden että ruumiinkulttuurin saralla saavutetuista tuloksista. Toi viime viikon viinatavoite oli mulla max. 10 annosta, josta vielä epäilin että saattaa tehdä tiukkaa: minä kun saan tuon määrän kevyesti rikki ihan vaan yhden illan aikana. Tässä kävi kuitenkin niin, että viime viikolla ei sitten vain tehnyt alkomahoolia mieli. Nuo lauantain 2,5 annostakin oli vain sosiaalista juomista: äiteen vierailun kunniaksi nautitut tervetuliaisnapanteri ja reilu lasillinen viiniä sivistyneesti ruoan kanssa.

Ilmeisesti edellisenä viikonloppuna suoritettu opiskeluun liittynyt matka ja sen aikana nautitut nestemäärät (ja nestemääristä seurannut käytös) aiheuttivat käänteisen juomisinspiraation. Ilmiö tunnetaan myös rahvaanomaisemmalla nimellä morkkis. Myös yleinen rahan puute kasvatti käänteistä inspiraatiota: juo siinä sitten, kun moiseen ei ole edes varaa.


Punnerruksia vääntäessä taas yllätyin siitä, että sain aikaiseksi maksimissaan niinkin paljon kuin 10. Joo, kyllä, tää säälittävä pikku otus on ihan täpinöissään siitä, että saa väännettyä 10 tyttöpunnerrusta! Nyt pohdituttaa, että pitäisiköhän tässä ruveta seuraamaan vähän rankemman tason ohjelmaa. Toisaalta ensi viikon jälkeen on taas punnerrustesti, jossa määritetään, millä tasolla jatketaan 3. viikolla. Eli jospa vaan jatkan ihan kiltisti ohjelman mukaan tällä tasolla.

Muuten olen ihan koukussa tuohon punnertamiseen. Miksi vasta huomenna on treenipäivä? Tahtoo punnertamaan.

Nyt pantiin Poika pulputtamaan!

Minä ja Miespuolinen pantiin tänään Poika tilaukseen. Eiei mitään oikeaa poikaa! Yksikään sielu ei ole voinut hankkia missään edellisessä elämässä niin paljon pahaa karmaa, että ansaitsisi tällaiset vanhemmat.

Tuntemattoman sotilaansa lukeneet oivaltanevat, tai todennäköisesti eivät, että termi Poika viittaa korkeimman omakätisesti käymisteitse valmistettuun juomaan. Tosin meillä ei ole mitään kiljua tulossa, ehei, pois se meistä. Tämä on ihan oikeaa kotiviiniä. Siinä on sentään seassa oikein aitoja sitruunoita ja rusinoita. Tuntemattoman sotilaan inspiroimana kutsun kuitenkin viinipönikkäämme Pojaksi.

Viinisatsi, jonka tänään panimme pulputtamaan, on kolmas kokeiluerämme. Tästä tulee vain n. 8 litraa, eli viini valmistetaan ihan tavallisessa muoviämpärissä. Satsit ovat tarkoituksella pieniä, koska olemme sen verran aloittelijoita tässä, että emme viitsi pilata 25 litraa viiniä vain tuotekehityksen nimissä. Alkuperäinen viiniresepti, jota itse hiukan tuunailimme, on erään kaverimme kehittämä. Kyseinen kaveri venyttää senttejä ansiokkaasti valmistamalla päihteensäkin itse halvoista raaka-aineista.


Mitään jumalten nektaria meidän tuotoksesta ei kannata odottaa, mutta itse tehdyksi litkuksi siitä tulee todennäköisesti ihan hyvää. Aikaisempien maistelujen pohjalta voin laatia meidän Pojasta oikein virallisen kuvauksenkin:

Makea, väkevä viini (15-18%), joka muistuttaa läheisesti, mutta ei silti lainkaan, vappusimaa. Valmistuksessa on kunnioitettu aitoja amatööriperinteitä, minkä huomaa viinin makua piristävästä kiljun häivähdyksestä. Edullisten raaka-aineidensa ja kirjaimellisesti mukiinmenevän makunsa ansiosta viini soveltuu erityisen hyvin teekkareille ympärivuotiseen vapun viettoon.

Tiedostan toki, että kilj... kotiviiniin pätee sama periaate kuin lapsiin ja pieruihin: kukaan ei tykkää kuin omistaan. Oma tuotos maistuu aina suhteettoman hyvältä verrattuna sen todelliseen laatuun. Olemme kuitenkin Miespuolisen kanssa arvioineet reseptiä myös objektiivisesti. Olemme katsokaas maistelleet myös kaverimme tekemää viiniä. Sekin maistui ihan hyvältä ja riittävän ei-kiljulta, vaikka ei ollutkaan oma tuotos.

Jaa miten tämä viinin valmistus edistää meikäläisen terveysprojektia? No tuota. Alkoholimenot pienenevät, jolloin mulle jää enemmän rahaa laadukkaaseen, terveelliseen ruokaan...