Satunnaisotoksia tiistaipäivän arjesta

Meidän keittiössä tuoksuu pulla. Semmoinen vastaleivottu rusinapulla. On se kiva, kun meilläkin leijuu ilmassa tällaisia perinteisiä kodin tuoksuja, vaikka tässä huikauhistus-tappoatkinssoni-taloudessa ei pullaa leivotakaan.

Tuo meidän Poikahan se on vastuussa noista kotoisista pullantuoksuista. Siellä se iloisesti pulputtelee keittiön pöydällä. Mahtaa hiivoilla olla kunnon bileet käynnissä Pojan vatsassa: siellä ne vaan syö sokeria ja röyhtäilee. Ja paskoo viinaa. Ja lopulta koko sakki kuolee onnellisina etanolimyrkytykseen.

Olisi varmaan hauskaa olla viinihiiva. Tai sitten ei. En minä tahtoisi kuitenkaan omaan paskaani kuolla.



Noniin. Nyt olen jauhanut jo yhdestä lempiaiheestani eli kilj... kotiviinin valmistuksesta. Arvoisat naiset ja herrat, arvaatte jo varmaankin mitä on seuraavaksi tiedossa, joten siirtykäämme pitemmittä puheitta - rummun pärinää - punnerrusprojektiin!

Tänään oli siis punnerruspäivä. Kylläpä tuntui taas hyvältä päästä punnertamaan. Minä tykkään siitä hommasta, vaikka kyseessä ei ole kuin alle 10 minuuttia kestävä toimitus.

Huomasin, että mun vasen käsi on vahvempi kuin oikea. Siinä on isommat lihaksetkin. Jaa mitkä lihakset? No jotkut pikku patit kuitenkin. Ja nämä patit ovat häiritsevästi suuremmat kuin oikeasta kädestä löytyvät vastaavanlaiset patit. Huomasin myös, että kun väänsin tuota tämän päivän maksimia, kahdessa viimeisessä käytin ihan vahingossa enemmän vasenta kättäni kuin oikeaa. Ei näin. Täytyy jatkossa keskittyä sen seuraamiseen, että oikeakin käsi saa harjoitusta, kun se sitä kipeämmin tarvitsee!



Tajusin juuri, että nää mun juttuaiheet ovat käyneet vähän yksipuolisiksi. Tai eihän tää mitään yksipuolista ole, vaan kaksipuolista. Puolet jutuista koskee viinan valmistusta ja/tai nauttimista ja puolet punnerrusprojektia. Eikös siinä ole jo riittävästi vaihtelua?

Ai ei vai? Pitäisi kait sitten ryhtyä jatkossa jauhamaan vaikkapa siitä huikauhistus-tappoatkinssonista tai jostain.