Luulosairastuin syöpään

Voi luoja että mä olen vainoharhainen.

Pari viikkoa sitten löysin kainalon alta semmoisen sormenpään kokoisen, kivuttoman pikku patin. Täytyihän sitä sitten selvitellä, että mistähän moinen patti mahtaisi olla peräisin. Googletettujen tietojen ja nettikeskustelujen perusteella laadin itselleni diagnoosin. Mistäpä muustakaan olisi ollut kyse kuin rintasyövästä.

Laatimani diagnoosi perustui seuraaviin faktoihin ja loogisiin päätelmiin:

1. Kainalosta löytynyt patti saattaa olla, kokonsa ja sijaintinsa perusteella, suurentunut imusolmuke.
2. Imusolmuke saattaa suurentua tulehduksen vuoksi tai olla oire rintasyövästä.
   
3. Patti ei ole kipeä, joten kyseessä ei ole tulehtunut imusolmuke.
4. Jäljelle jää siis rintasyöpä. Nuori ikäni ei sulje pois rintasyövän mahdollisuutta, sillä rintasyöpää on todettu myös tämän ikäisillä ja hieman nuoremmillakin.
   
5. Rintasyöpä voi levitä kainalon imusolmukkeisiin ja sitä kautta muualle kehoon.
6. Patti on sen rinnan kohdalla, joka on jo muutenkin suurempi kuin toinen rinta.
7. Ko. suurempi rinta tuntuu toisinaan epämukavammalta kuin pienempi rinta.

Diagnoosi: Suurempi rinta on jo pitkään tuntunut epämiellyttävältä, koska siinä on ollut syöpä niin kauan. Nyt syöpä on levinnyt imusolmukkeisiin asti, jolloin kainalosta löytynyt patti on tietysti pitkälle levinneen rintasyövän etäpesäke.

Diagnoosin tueksi löysin kertomuksen 23-vuotiaasta nuoresta naisesta, jonka rintasyöpä oli levinnyt jo keuhkoihin asti. Kertomuksen luettuani ja asiaa tarkemmin pohdittuani totesin, että hengästyn usein liikuntaa harrastaessani. Rintasyöpä on siis jo minullakin levinnyt keuhkoihin asti. Edessä on parhaassa tapauksessa rinnan ja imusolmukkeiden poisto, pahimmassa tapauksessa asialle ei voida tehdä mitään.


Ja se oikea diagnoosi? Kävin tänään lääkärissä. Kainalosta löytynyt patti on aterooma eli tukkeutunut talirauhanen. Täysin vaaraton, mutta jos haluan patista eroon, se on helppo leikata pois paikallispuudutuksessa.

Ei ole eka kerta kun keksin itseltäni ties mitä tappavia tauteja. Tämä kerta nyt vain oli pahin tähän asti. Yleensä, kun aikani googlettelen oireita, pääsen vainoharhoistani eroon, kun löydän jonkin paljon luonnollisemman ja todennäköisemmän selityksen keksimäni luulotaudin tilalle. Tässä taas ei käynytkään niin, vaan tiedon etsiminen pahensi tilannetta entisestään.

Onneksi lääkärikäynti helpotti. Tai sitten ei. Ihan selkeästi tohtori teki väärän diagnoosin...